Suomi on Naton rauhankumppani, se nimi kertoo jo kaiken. Aika kovasti nykyään sitä ollaan viemässä jo muunkin ajan kumppaniksi, vaikka ei kenties tarvitsisikaan.

Hesarin sunnuntailiitteessä eräs entinen upseeri kertoi jättäneensä armeijan koska näki mihin suuntaan oltiin menossa. Natoon. Perusteluiksi hän sanoi sen, ettei halunnut olla mukana sellaisessa kehityksessä: Natoon kuulumattomaan Suomeen ei itänaapurilla hänen mielestään ollut mitään syytä hyökätä, mutta jos sen sijaan Venäjän ja Naton välille syntyy jotain kiistaa, Suomi olisi heti ensimmäisenä välikappaleena. Siinä on ajatusta.

Natoa markkinoidaan kovasti "vakuutuksena" sodan varalta, joka kannattaisi ottaa nyt eikä vasta sitten kun "tuli jo kytee nurkan alla". Mutta toisaalta kannattaako vakuutusta ottaa järjestöltä, jolla on tulitikut omissa käsissään....

Joskus on hyvä olla puolueeton tai edes "puolueeton".